Lehto on metsätyyppi, joka kasvaa ravinteikkaalla ja usein kalkkipitoisella maalla. Lehdon maaperässä on paljon hajottajia, joten kuolleet eliöt maatuvat mullaksi. Lehdoissa kasvaa kasveja, jotka tarvitsevat paljon ravinteita. Esimerkiksi vuokot, monet sanikkaiset ja kielo ovat tyypillisiä lehtokasveja. Myös pensaat kuten taikinamarja, pähkinäpensas ja lehtokuusama viihtyvät lehdoissa. Lehdoissa kasvaa usein lehtipuita, kuten koivuja, haapoja, tammia, lehmuksia ja saarnia, mutta lehto voi olla myös kuusivaltainen.

Monet lehdot on raivattu pelloiksi, koska niiden maaperä on ravinteikasta. Suomessa on vähän lehtoja, ja niitä tulee suojella.

Kuiva kangasmetsä syntyy hiekka- tai sorapitoiselle maalle. Hiekka ja sora pidättävät vettä ja ravinteita heikosti, ja siksi kuivassa kangasmetsässä viihtyy vain kuivaan sopeutuneita lajeja. Esimerkiksi puolukka, jäkälät ja mänty ovat sellaisia. Kuiva kangasmetsä on yleensä melko valoisa kasvupaikka, sillä varjostavat kuuset eivät viihdy kuivassa.

Sarat ovat heinämäisiä kasveja, jotka ovat levittäytyneet koko maailman alueelle. Yleensä sarat kasvavat lauhkean ja kylmän vyöhykkeen soilla ja muilla kosteilla paikoilla. Sarojen varret ovat haarattomia, mikä erottaa ne heinistä. Sarojen kukinnot voivat olla tiiviitä tähkiä tai erilaisia yksittäisiä kukintoja. Kukat ovat rakenteeltaan varsin yksinkertaisia. Suomessa tavataan noin 90 saralajia.

Kielo on kaunis, mutta myrkyllinen kasvi. Se kasvattaa noin 15-25 senttisen varren ja siinä on valkoisia kukkia. Kielo kukkii touko-kesäkuussa ja sen oranssinpunaiset marjat kypsyvät loppukesällä. Kielo viihtyy parhaiten lehdoissa.

Lehtokuusama on pensas joka kasvaa ½ - 2 metrin korkuiseksi. Kukkien väri on vaaleankeltainen ja marjojen tummanpunainen. Lehtokuusama on myrkyllinen mutta sitä on käytetty lääkekasvina. Suomessa sitä on Hämeessä ja Ahvenanmaalla.

Tikankontti on 20-50cm korkea kukka. Se on rauhoitettu. Tikankontin kasvu taimesta kukkivaksi kukaksi kestää noin 16 vuotta, eli se on monivuotinen kasvi. Se kasvaa yleensä erilaisissa lehtometsissä, mutta sitä voi tavata myös suolla. Sen kukkii kesä-heinäkuussa.

Tikankontin elämä alkaa tuulen avulla mikroskooppisesta pölymäisestä siemenestä.

Majava on litteähäntainen iso kokoinen jyrsijä. Sillä on ruskea turkki ja littana häntä. Majava on kasvinsyöjä.

Suomessa elää kahta majavalajia: alkuperäistä euroopanmajavaa ja istutettua kanadanmajavaa. Euroopanmajava on hyvin harvinainen.

Majava kokoaa kaatamistaan puista patoja, joilla se säätää vedenpinnan sopivalle korkeudelle. Majavan pesän suuaukon täytyy nimittäin olla veden pinnan alla, jotta sitä saalistavat eläimet eivät pääsisi pesään.

oppiminen.yle.fi/nisakkaat-muita-selkarankaisia/jyrsijat/majava-on-metsan-taitava-arkkitehti

Metsälauha on yksi suomen tavallisimmista heinistä. Metsälauhan kukkiva korsi kasvaa 30–70 cm korkeaksi. Metsälauha viihtyy valoisissa paikoissa.  kuten hakkuuaukeilla, tuoreissa ja kuivahkoissa kangasmetsissä, kallioilla, poluilla, pientareilla ja kedoilla.

Puolukka on varpukasvi, joka viihtyy kuivissa kangasmetsissä. Sen lehdet ovat paksut ja vahapeitteiset, joten se kestää kuivuutta hyvin. Puolukka kukkii alkukesällä ja marjat kypsyvät syksyllä. Puolukka on ikivihreä: se ei pudota lehtiään talveksi kuten mustikka.

Mänty on havupuu, joka on yleinen kuivissa kangasmetsissä. Sen erottaa kuusesta monella tavalla. Männyn neulaset ovat pidempiä ja pareittain; täysikasvuisen männyn runko on punaruskea ja neulaset sijoittuvat oksiin "tupsuina". Männyn kävyt ovat pieniä ja melko pyöreitä, kuusen taas pitkänomaisia.